Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 01 Jun 2017 21:16:33 +0300 fi Helsingin uusi epäonnistunut tunnus http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237799-helsingin-uusi-epaonnistunut-tunnus <p>Helsingin uusi logo on herättänyt paljon keskustelua. Osa pitää uutta tunnusta epäonnistuneena, sen sanotaan tuovan mieleen mainoslogon. Tärkeä kysymys onkin, oliko tarvetta uusia kokonaan kaupungin tunnusta. Olisiko kenties riittänyt vanhan vaakunan päivittäminen 2020-luvulle.</p><p>Eräs selkeimpiä ja tunnistettavia kaupungin tuntomerkkejä on sen vaakuna. Suomen vanhimpien kaupunkien vaakunoiden historia juontaa kaupunkien sineteistä, joista vanhimmat ovat 1300-luvulta. Helsingin nykyisen vaakunan historia ulottuu vuonna 1639 käyttöön otettuun kaupungin sinettiin.</p><p>Vaakuna on kaupungin tärkein symboli, joka luo jatkumon menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Parhaimmillaan se kuvastaa kaupunkia ja sen ihmisiä. Vaakunan ulkoisen olemuksen määrittää vaakunan selitys. Helsingin kaupungin nykyinen vaakunan selitys on seuraava: &rdquo;Sinisessä kentässä kultainen vene uimassa hopeisella, aaltokoroisella tyviöllä; veneen yläpuolella saatteena kultakruunu.&rdquo;</p><p>Helsingin vaakunassa yhdistyy monia tekijöitä, jotka on helppo liittää maan pääkaupunkiin: Itämeren rantakaupunki, kaupan ja liikenteen keskus, joka oli muinoin kruunun perustama kaupunki.</p><p>Toisin kuin lipulla tai yrityksen logolla vaakunalla ei ole tarkkoja mittoja, vaan sen ulkoasun määrittää puhtaasti vaakunan selitys, joka myös antaa enemmän liikkumavaraa. Kun kaupunki päätti uusia tunnuksena, eikö tällöin luontevinta olisi ollut lähteä liikkeelle vaakunaselityksestä, sen luomista mahdollisuuksista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin uusi logo on herättänyt paljon keskustelua. Osa pitää uutta tunnusta epäonnistuneena, sen sanotaan tuovan mieleen mainoslogon. Tärkeä kysymys onkin, oliko tarvetta uusia kokonaan kaupungin tunnusta. Olisiko kenties riittänyt vanhan vaakunan päivittäminen 2020-luvulle.

Eräs selkeimpiä ja tunnistettavia kaupungin tuntomerkkejä on sen vaakuna. Suomen vanhimpien kaupunkien vaakunoiden historia juontaa kaupunkien sineteistä, joista vanhimmat ovat 1300-luvulta. Helsingin nykyisen vaakunan historia ulottuu vuonna 1639 käyttöön otettuun kaupungin sinettiin.

Vaakuna on kaupungin tärkein symboli, joka luo jatkumon menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Parhaimmillaan se kuvastaa kaupunkia ja sen ihmisiä. Vaakunan ulkoisen olemuksen määrittää vaakunan selitys. Helsingin kaupungin nykyinen vaakunan selitys on seuraava: ”Sinisessä kentässä kultainen vene uimassa hopeisella, aaltokoroisella tyviöllä; veneen yläpuolella saatteena kultakruunu.”

Helsingin vaakunassa yhdistyy monia tekijöitä, jotka on helppo liittää maan pääkaupunkiin: Itämeren rantakaupunki, kaupan ja liikenteen keskus, joka oli muinoin kruunun perustama kaupunki.

Toisin kuin lipulla tai yrityksen logolla vaakunalla ei ole tarkkoja mittoja, vaan sen ulkoasun määrittää puhtaasti vaakunan selitys, joka myös antaa enemmän liikkumavaraa. Kun kaupunki päätti uusia tunnuksena, eikö tällöin luontevinta olisi ollut lähteä liikkeelle vaakunaselityksestä, sen luomista mahdollisuuksista.

]]>
4 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237799-helsingin-uusi-epaonnistunut-tunnus#comments Helsingin kunnallispolitiikka Helsinki Thu, 01 Jun 2017 18:16:33 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237799-helsingin-uusi-epaonnistunut-tunnus
Äänestämällä voi vaikuttaa – Helsingin suunta linjataan vaaleissa http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235305-aanestamalla-voi-vaikuttaa-helsingin-suunta-linjataan-vaaleissa <p>Yksi takuuvarma keskustelunaihe vaalien alla ja välittömästi sen jälkeen on äänestysprosentti. Tällä kertaa ennakkoon kävi äänestämässä 26,3 prosenttia äänioikeutetuista. Se on vähän enemmän kuin edellisissä kunnallisvaaleissa.</p><p>Kuluneella vuosituhannella äänestysprosentti kunnallisvaaleissa on vaihdellut 58,6 ja 61,2 prosentin välillä, kun vielä 1990-luvun alussa päästiin päälle 70 prosentin lukuihin. Poliittisen päätöksenteon näkökulmasta tarkasteltuna korkeamman äänestysaktiivisuuden tulkitaan antavan vahvemman mandaatin valituille luottamushenkilöille.</p><p>Joskus olen itse miettinyt, miksi erityisesti kunnallis- ja EU-vaalien kohdalla äänestysvilkkaus on selvästi alhaisempi. On hyvä muistaa, että monessa muussa maassa ihmisillä ei ole aitoa mahdollisuutta valita eri vaihtoehtojen välillä. Näin on tilanne esimerkiksi Venäjällä. Luulisi, että pelkästään tämä seikka kannustaisi äänestämään.</p><p>Edustuksellisen demokratian yksi kulmakiviä on se, että jokaisella on vain se yksi ääni, joka voi olla ratkaiseva. Lähihistoriasta löytyy useita esimerkkejä, joissa puolueiden tai puolueiden sisällä ehdokkaiden väliset erot äänimäärissä ovat olleet vain muutamia ääniä.</p><p>Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtynevät uuden valtuustokauden aikana maakuntahallinnon vastuulle, mutta tästä huolimatta kunnilla säilyy tärkeitä tehtäviä. Helsingissä kaupungin vastuulla on jatkossakin opetus, kulttuuri ja vapaa-aika, kaupunkisuunnittelu ja elinkeinopolitiikka.</p><p>Kokoomusvetoinen Helsinki on tehnyt hyvää ja pitkäjänteistä talouspolitiikkaa. Maan pääkaupunki on paremmassa kunnossa kuin valtio. Kaupunkilaisten käsissä on nyt se, mihin suuntaan pääkaupunkia halutaan kehittää, halutaanko Helsingin hyvän kehityksen jatkuvan pormestariehdokas Jan Vapaavuoren johdolla.</p><p>&nbsp;</p><p>Timo Vuori</p><p>Kokoomuksen ehdokkaana Helsingissä numerolla 151</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksi takuuvarma keskustelunaihe vaalien alla ja välittömästi sen jälkeen on äänestysprosentti. Tällä kertaa ennakkoon kävi äänestämässä 26,3 prosenttia äänioikeutetuista. Se on vähän enemmän kuin edellisissä kunnallisvaaleissa.

Kuluneella vuosituhannella äänestysprosentti kunnallisvaaleissa on vaihdellut 58,6 ja 61,2 prosentin välillä, kun vielä 1990-luvun alussa päästiin päälle 70 prosentin lukuihin. Poliittisen päätöksenteon näkökulmasta tarkasteltuna korkeamman äänestysaktiivisuuden tulkitaan antavan vahvemman mandaatin valituille luottamushenkilöille.

Joskus olen itse miettinyt, miksi erityisesti kunnallis- ja EU-vaalien kohdalla äänestysvilkkaus on selvästi alhaisempi. On hyvä muistaa, että monessa muussa maassa ihmisillä ei ole aitoa mahdollisuutta valita eri vaihtoehtojen välillä. Näin on tilanne esimerkiksi Venäjällä. Luulisi, että pelkästään tämä seikka kannustaisi äänestämään.

Edustuksellisen demokratian yksi kulmakiviä on se, että jokaisella on vain se yksi ääni, joka voi olla ratkaiseva. Lähihistoriasta löytyy useita esimerkkejä, joissa puolueiden tai puolueiden sisällä ehdokkaiden väliset erot äänimäärissä ovat olleet vain muutamia ääniä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtynevät uuden valtuustokauden aikana maakuntahallinnon vastuulle, mutta tästä huolimatta kunnilla säilyy tärkeitä tehtäviä. Helsingissä kaupungin vastuulla on jatkossakin opetus, kulttuuri ja vapaa-aika, kaupunkisuunnittelu ja elinkeinopolitiikka.

Kokoomusvetoinen Helsinki on tehnyt hyvää ja pitkäjänteistä talouspolitiikkaa. Maan pääkaupunki on paremmassa kunnossa kuin valtio. Kaupunkilaisten käsissä on nyt se, mihin suuntaan pääkaupunkia halutaan kehittää, halutaanko Helsingin hyvän kehityksen jatkuvan pormestariehdokas Jan Vapaavuoren johdolla.

 

Timo Vuori

Kokoomuksen ehdokkaana Helsingissä numerolla 151

 

]]>
0 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235305-aanestamalla-voi-vaikuttaa-helsingin-suunta-linjataan-vaaleissa#comments Helsingin kunnallispolitiikka Helsinki Jan Vapaavuori Kokoomus Kunnallisvaalit 2017 Sat, 08 Apr 2017 05:17:11 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235305-aanestamalla-voi-vaikuttaa-helsingin-suunta-linjataan-vaaleissa
Kadut puhtaiksi hiekasta ja pölystä http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234461-kadut-puhtaiksi-hiekasta-ja-polysta <p>Jälleen on käsillä se aika, jolloin helsinkiläiset saavat todistaa joka keväistä ongelmaa, nimeltä katupöly. Siinä missä talvi yllättää autoilijat vuodesta toiseen, näyttää katupöly yllättävän kaupungin joka kerta uudelleen.</p><p>Katupöly aiheuttaa haittaa lähes jokaiselle kadulla liikkujalle, eikä kysymyksessä ole pelkästään kosmeettinen ongelma. Aivan erityisesti katupöly koettelee astmaatikkoja ja muita, joilla on hengitystiesairauksia. Kuivalle tielle pitkäksi aikaa jäävät hiekat muodostavat puolestaan turvallisuusriskin kävelijöille ja pyöräilijöille.</p><p>Teiden puhtaanapitoon pitää varata enemmän resursseja. Kysymys on kaupunkilaisten terveydestä ja turvallisuudesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jälleen on käsillä se aika, jolloin helsinkiläiset saavat todistaa joka keväistä ongelmaa, nimeltä katupöly. Siinä missä talvi yllättää autoilijat vuodesta toiseen, näyttää katupöly yllättävän kaupungin joka kerta uudelleen.

Katupöly aiheuttaa haittaa lähes jokaiselle kadulla liikkujalle, eikä kysymyksessä ole pelkästään kosmeettinen ongelma. Aivan erityisesti katupöly koettelee astmaatikkoja ja muita, joilla on hengitystiesairauksia. Kuivalle tielle pitkäksi aikaa jäävät hiekat muodostavat puolestaan turvallisuusriskin kävelijöille ja pyöräilijöille.

Teiden puhtaanapitoon pitää varata enemmän resursseja. Kysymys on kaupunkilaisten terveydestä ja turvallisuudesta.

]]>
0 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234461-kadut-puhtaiksi-hiekasta-ja-polysta#comments Astma Helsingin kunnallispolitiikka Helsinki Kokoomus Kunnallisvaalit 2017 Wed, 29 Mar 2017 08:27:45 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234461-kadut-puhtaiksi-hiekasta-ja-polysta
Aidosti suvaitsevainen Helsinki myös autoilijoille http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234226-aidosti-suvaitsevainen-helsinki-myos-autoilijoille <p>Kuntavaalien alla on keskusteltu paljon Helsingin kehittämisestä. Uusi yleiskaava painottaa jalalla ja pyörällä liikkumista. Samoin joukkoliikennettä kehitetään. Hyvä niin. Syystä tai toisesta autoilu näyttää olevan nykyisen valtuuston ja erityisesti vihervasemmiston hampaissa. Helsingin kaupunginvaltuuston enemmistö linjasi vuosi sitten keväällä, että autot ajetaan pois Hämeentieltä. Näin tapahtui Helsingin yrittäjien kritiikistä huolimatta. Sääliksi käy alueen asukkaita, kun autot suuntaavat Hämeentien sijasta pienemmille poikittaiskaduille.</p><p>Viimeksi kuluneella viikolla pormestariehdokas Anni Sinnemäki hyökkäsi kokoomusta ja autoilijoita vastaan, väittäen MTV3:n kanavalla autojen olevan liian rakkaita kokoomukselle. Keskustelussa tuntuu unohtuneen muutama olennainen näkökulma.&nbsp; Ensinnäkin kansainvälisessä vertailussa pääkaupunkimme liikenneruuhkat ovat keskitasoa.</p><p>Joukkoliikennettä on kehitetty, ja se on toimivampi kuin joskus vuosituhannen alkupuolella. Tästä huolimatta se ei palvele riittävällä tehokkuudella kaikkia pääkaupunkiseudun työmatkalaisia. Osalle auto on välttämättömyys arjessa, jotta asiat tulevat ajallaan hoidettua. Toisilla työ saattaa sisältää paljon liikkumista paikasta toiseen, jolloin siirtymisiin käytettävä aika pitää minimoida. Työmatkailun lisäksi on paljon muutakin liikkumista, kuten harrastukset ja kaupassa asiointi, jolloin auto saattaa olla ainoa järkevä vaihtoehto.</p><p>Jotta kantakaupunki ja aivan ydinkeskusta palvelevat mahdollisimman tehokkaasti ja monipuolisesti helsinkiläisiä, on tärkeää, että logistiikka toimii alueen ja muun Suomen välillä. Siksi ei ole järkevää rakentaa keinotekoisia esteitä, jotka näivettävät ydinkeskustaa.</p><p>On hyvä, että helsinkiläiset liikkuvat mahdollisimman paljon. Kannustan kaikkia kävelemään ja pyöräilemään, mutta kaikille tämäkään ei ole vaihtoehto, vaikka haluaisi. Yksi ryhmä ovat esimerkiksi liikuntarajoitteiset.</p><p>Järkevällä liikennesuunnittelulla Helsinki pidetään elinvoimaisena. Monikulttuurinen ja suvaitsevainen Helsinki huomioi eri liikennemuodot, myös autoilijoiden tarpeet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuntavaalien alla on keskusteltu paljon Helsingin kehittämisestä. Uusi yleiskaava painottaa jalalla ja pyörällä liikkumista. Samoin joukkoliikennettä kehitetään. Hyvä niin. Syystä tai toisesta autoilu näyttää olevan nykyisen valtuuston ja erityisesti vihervasemmiston hampaissa. Helsingin kaupunginvaltuuston enemmistö linjasi vuosi sitten keväällä, että autot ajetaan pois Hämeentieltä. Näin tapahtui Helsingin yrittäjien kritiikistä huolimatta. Sääliksi käy alueen asukkaita, kun autot suuntaavat Hämeentien sijasta pienemmille poikittaiskaduille.

Viimeksi kuluneella viikolla pormestariehdokas Anni Sinnemäki hyökkäsi kokoomusta ja autoilijoita vastaan, väittäen MTV3:n kanavalla autojen olevan liian rakkaita kokoomukselle. Keskustelussa tuntuu unohtuneen muutama olennainen näkökulma.  Ensinnäkin kansainvälisessä vertailussa pääkaupunkimme liikenneruuhkat ovat keskitasoa.

Joukkoliikennettä on kehitetty, ja se on toimivampi kuin joskus vuosituhannen alkupuolella. Tästä huolimatta se ei palvele riittävällä tehokkuudella kaikkia pääkaupunkiseudun työmatkalaisia. Osalle auto on välttämättömyys arjessa, jotta asiat tulevat ajallaan hoidettua. Toisilla työ saattaa sisältää paljon liikkumista paikasta toiseen, jolloin siirtymisiin käytettävä aika pitää minimoida. Työmatkailun lisäksi on paljon muutakin liikkumista, kuten harrastukset ja kaupassa asiointi, jolloin auto saattaa olla ainoa järkevä vaihtoehto.

Jotta kantakaupunki ja aivan ydinkeskusta palvelevat mahdollisimman tehokkaasti ja monipuolisesti helsinkiläisiä, on tärkeää, että logistiikka toimii alueen ja muun Suomen välillä. Siksi ei ole järkevää rakentaa keinotekoisia esteitä, jotka näivettävät ydinkeskustaa.

On hyvä, että helsinkiläiset liikkuvat mahdollisimman paljon. Kannustan kaikkia kävelemään ja pyöräilemään, mutta kaikille tämäkään ei ole vaihtoehto, vaikka haluaisi. Yksi ryhmä ovat esimerkiksi liikuntarajoitteiset.

Järkevällä liikennesuunnittelulla Helsinki pidetään elinvoimaisena. Monikulttuurinen ja suvaitsevainen Helsinki huomioi eri liikennemuodot, myös autoilijoiden tarpeet.

]]>
2 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234226-aidosti-suvaitsevainen-helsinki-myos-autoilijoille#comments Anni Sinnemäki Helsinki Kokoomus Kunnallisvaalit 2017 Ykstyisautoilu Sun, 26 Mar 2017 07:54:10 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234226-aidosti-suvaitsevainen-helsinki-myos-autoilijoille
Talvisodan tärkein opetus http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233267-talvisodan-tarkein-opetus <p>Tänään on kulunut 77 vuotta talvisodan päättymisestä. Talvisotaan liittyy paljon vahvoja tunteita. Se nähdään Suomen toisena itsenäisyyssotana, joka yhdisti kansan. Monelle talvisota oli Davidin yksinäinen taistelu Goljattia vastaan. Unohtamatta tietenkään malli Cajanderia, jolla kuvataan suomalaisten varustautumista sotaan. Muistan erään jo vuosia sitten eläköityneen valtiotieteellisen professorin todenneen luennollaan vuosituhannen alkupuolella, että viimeiset vapaaehtoiset lähtivät talvisotaan. Tämäkin kuvastaa suomalaisten suhdetta talvisotaan, ennen kaikkea sen raakuutta.</p><p>Yksikään valtio ei lähettänyt joukkojaan Suomen tueksi, mutta täysin vaille apua Suomi ei jäänyt. Esimerkiksi Ruotsi ja Italia antoivat merkittävää sotilasmateriaalista apua Suomelle. Tuhannet ruotsalaiset vapaaehtoiset mahdollistivat suomalaisten joukkojen irrottamisen Sallan rintamalta Karjalan Kannakselle, joka kesti juuri ja juuri välirauhan tuloon asti. Syystä tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistuu tänään Ruotsissa vietettävään talvisodan päättymisen muistojuhlaan.</p><p>Sotilashankintoja oli tehty talvisotaa edeltäneinä vuosina. Tästä huolimatta sotilasmateriaalista oli kova pula. Se ilmeni mm. puutteina panssaritorjuntakalustossa ja kenttätykistössä.</p><p>Historia ei toista itseään, mutta tässä hetkessä on piirteitä, jotka ovat kuin kaikuja 1930-luvulta tai 1910-luvun alkupuolelta. Maailmanpoliittinen tilanne on viimeisten vuosien aikana muuttunut epävarmemmaksi. Venäjä ja Turkki ovat matkalla kohti autoritäärisempää yhteiskuntaa. Euroopassa on rikottu valtioiden suvereniteettia. Eteläisellä Kiinan merellä tilanne voi edetä sotilaallisesti konfliktiksi. Yhdysvalloissa on presidentti, jonka toiminta on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Mitä hän lopulta tavoittelee? Oma kysymyksensä on se, mitä jos Kiinan talouskasvun sisältä paljastuu kupla, joka puhkeaa. Paljon epävarmuustekijöitä.</p><p>Sattumoisin Suomi on merkittävien sotilashankintojen äärellä. Tulevilla hankinnoilla vedetään suuntaviivoja Suomen puolustuskyvystä aina vuosisadan puolivälin paikkeille asti. Hankintojen kustannusarvioksi on esitetty 10 miljardia euroa. Se on paljon. Erityisesti vihervasemmisto on kritisoinut kustannusarviota, ja esittänyt vähäisempää panostusta puolustuskykyyn. Samaan aikaan vihervasemmisto on vannonut sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen nimiin, joskin ovat ilmeisesti pudottaneet sanan uskottava siitä edestä pois.</p><p>Talvisodan tärkein opetus on se, että uskottavaan puolustuskykyyn kannattaa panostaa. Se on kuin kaiken kattava kotivakuutus. Toivottavasti sitä ei koskaan tarvitse, mutta jos paha päivä koittaa ja vakuutus puuttuu, on myöhäistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään on kulunut 77 vuotta talvisodan päättymisestä. Talvisotaan liittyy paljon vahvoja tunteita. Se nähdään Suomen toisena itsenäisyyssotana, joka yhdisti kansan. Monelle talvisota oli Davidin yksinäinen taistelu Goljattia vastaan. Unohtamatta tietenkään malli Cajanderia, jolla kuvataan suomalaisten varustautumista sotaan. Muistan erään jo vuosia sitten eläköityneen valtiotieteellisen professorin todenneen luennollaan vuosituhannen alkupuolella, että viimeiset vapaaehtoiset lähtivät talvisotaan. Tämäkin kuvastaa suomalaisten suhdetta talvisotaan, ennen kaikkea sen raakuutta.

Yksikään valtio ei lähettänyt joukkojaan Suomen tueksi, mutta täysin vaille apua Suomi ei jäänyt. Esimerkiksi Ruotsi ja Italia antoivat merkittävää sotilasmateriaalista apua Suomelle. Tuhannet ruotsalaiset vapaaehtoiset mahdollistivat suomalaisten joukkojen irrottamisen Sallan rintamalta Karjalan Kannakselle, joka kesti juuri ja juuri välirauhan tuloon asti. Syystä tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistuu tänään Ruotsissa vietettävään talvisodan päättymisen muistojuhlaan.

Sotilashankintoja oli tehty talvisotaa edeltäneinä vuosina. Tästä huolimatta sotilasmateriaalista oli kova pula. Se ilmeni mm. puutteina panssaritorjuntakalustossa ja kenttätykistössä.

Historia ei toista itseään, mutta tässä hetkessä on piirteitä, jotka ovat kuin kaikuja 1930-luvulta tai 1910-luvun alkupuolelta. Maailmanpoliittinen tilanne on viimeisten vuosien aikana muuttunut epävarmemmaksi. Venäjä ja Turkki ovat matkalla kohti autoritäärisempää yhteiskuntaa. Euroopassa on rikottu valtioiden suvereniteettia. Eteläisellä Kiinan merellä tilanne voi edetä sotilaallisesti konfliktiksi. Yhdysvalloissa on presidentti, jonka toiminta on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Mitä hän lopulta tavoittelee? Oma kysymyksensä on se, mitä jos Kiinan talouskasvun sisältä paljastuu kupla, joka puhkeaa. Paljon epävarmuustekijöitä.

Sattumoisin Suomi on merkittävien sotilashankintojen äärellä. Tulevilla hankinnoilla vedetään suuntaviivoja Suomen puolustuskyvystä aina vuosisadan puolivälin paikkeille asti. Hankintojen kustannusarvioksi on esitetty 10 miljardia euroa. Se on paljon. Erityisesti vihervasemmisto on kritisoinut kustannusarviota, ja esittänyt vähäisempää panostusta puolustuskykyyn. Samaan aikaan vihervasemmisto on vannonut sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen nimiin, joskin ovat ilmeisesti pudottaneet sanan uskottava siitä edestä pois.

Talvisodan tärkein opetus on se, että uskottavaan puolustuskykyyn kannattaa panostaa. Se on kuin kaiken kattava kotivakuutus. Toivottavasti sitä ei koskaan tarvitse, mutta jos paha päivä koittaa ja vakuutus puuttuu, on myöhäistä.

]]>
33 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233267-talvisodan-tarkein-opetus#comments Mon, 13 Mar 2017 04:15:29 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233267-talvisodan-tarkein-opetus
Keskuspuisto voidaan säästää http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233145-keskuspuisto-voidaan-saastaa <p>Olen aikaisemmin käsitellyt Keskuspuistoa Pohjois-Haaga Seuran juhlakirjassa 2015 ja viime syksynä julkaisemassani blogissa. Aihe on sen jälkeen pysynyt pinnalla, ja vaalien lähestyessä on paikallaan muistuttaa mahdollisuuksista.</p><p>Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi yleiskaavan viime syksynä. Lainvoiman yleiskaava saanee vuoden 2018 aikana. Yleiskaavassa on varauduttu nopean väestönkasvun skenaarioon. Nopean kasvuarvion mukaan Helsingin väkiluku on vuosisadan puolivälin paikkeilla 860 000 asukasta, siis reilusti yli 200 000 ihmistä enemmän kuin nyt.</p><p><strong>Mahdollistaa hyviä ja huonoja asioita &nbsp;</strong></p><p>Yleiskaava on ennen kaikkea mahdollistaja. Se mahdollistaa hyviä ja huonoja asioita. Hyvä asia on se, että kaupunki varautuu yleiskaavalla nopeaan väestönkasvuun ja pyrkii tekemään kaupungista houkuttelevan. Huono asia on se, ettei kaikkea ole mietitty aivan loppuun asti. Mikäli yleiskaava saa sellaisenaan lainvoiman, mahdollistaa se Keskuspuiston merkittävän harventamisen siten, että kapeimmasta kohdasta se olisi enää noin 200 metriä leveä.</p><p>Yleiskaava mahdollistaa Keskuspuiston harventamisen&nbsp;sekä itä-länsi-&nbsp;että etelä-pohjoissuunnasta. Mahdollisuus ei tarkoita vielä toteutumista. Lopullisesti rakentamisen suuntaviivat vedetään asemakaavoituksen aikana. Eikä asemakaavoitus oli vielä lopullinen naula Keskuspuiston arkussa.</p><p><strong>Virkistysalueiden merkitys </strong></p><p>Olen monesti kuullut sanottavan, että yläilmoista Helsinki on vihreä ja metsäinen kaupunki. Miksi siis suojella yksittäisiä puistoalueita, kun kaikkialla näyttää olevan vihreää. Vehreys selittynee varmasti paljon omakotitaloalueilla ja 1950- ja 1960-luvuilla rakennetuilla kaupunginosilla. Tällöin keskeisenä ajatuksena oli rakentaa puistomaisia kaupunginosia, sellaisia kuin esimerkiksi Pohjois-Haaga tai vanha Herttoniemi. Asuntojen lisäksi ympäristö tarjosi väljyyttä ja vehreyttä. Se oli iso vastakohta aikaisempaan, jolloin moni perhe oli asunut ahtaammin kantakaupungissa. Puistomaisesta miljööstään huolimatta asukastiheys on esimerkiksi Pohjois-Haagassa korkeampi kuin monessa muussa lähempänä ydinkeskustaa sijaitsevassa kaupunginosassa.</p><p>Puistoalueet ovat osa Helsingin kaupunkikuvaa. Tärkeimpien joukossa on Keskuspuisto. Se on Helsingin merkittävin liikunta- ja ulkoilupaikka. Keskuspuisto on ainutlaatuinen puistoalue kirjaimellisesti keskellä kaupunkia. Se on tärkeä ulkoilualue sen laidoilla asuville ihmisille kantakaupungista aina Tuomarinkylään tasalle asti. Puistossa pyöräillään, lenkkeillään, ulkoillaan, meditoidaan, ratsastetaan, viljellään,&nbsp;tehdään työmatkoja ja lumisina talvina hiihdetään. Se on monessa käytössä. Puiston vahvuus on sen metsäisyys ja laajuus sekä monipuoliset urheilumahdollisuudet. &nbsp;</p><p>Virkistyskäytön lisäksi Keskuspuistossa sijaitsee historiallisesti merkittäviä linnoituslaitteita ja tykkiteitä, unohtamatta alueen luontoarvoja.</p><p>Muualla Euroopan tai Yhdysvaltain metropoleissa keskeiset viheralueet ja puistot säästetään virkistyskäyttöön, koska niiden merkitys ymmärretään. Tämä ei kuitenkaan estä kaupunkeja kasvamasta, joten miksi se olisi este Helsingille. Olkaamme eurooppalainen kulttuurikaupunki.</p><p>Keskuspuiston karsimisen sijaan järkevämpää on kehittää puistoaluetta. Yksi tällainen toimenpide voisi olla Haagan puron elävöittäminen. Keskuspuisto on jo nyt Helsingin suosituin liikuntapaikka. Tämä antaa hyvät eväät jatkaa Keskuspuiston kehittämistä liikunta- ja virkistyspuistona.</p><p><strong>Aikaväli ja kustannukset </strong></p><p>Yleiskaava tähyää vuosisadan puoliväliin. Tässä välissä ehtii tulla vielä uusia osayleiskaavoja, ehkä uusi yleiskaava. Tilanteen kokonaiskuva päivittyy sen mukaan, miten Helsingin väkiluku kehittyy ja kuinka paljon täällä on yritystoimintaa. Teknologian ja tekniikan kehitys vaikuttaa sekin kaupunkikuvaan ja sen muuttumiseen.</p><p>Kaupunkisuunnittelussa aikaväli on helposti vuosikymmeniä. Hyvä esimerkki on metrolinja, josta alettiin keskustella 1950-luvulla. Ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1982. Tällöinkään kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet, mistä esimerkkinä on Munkkivuoren ostoskeskuksen keskeneräinen metroasema. Tiettävästi Länsimetro valmistuu jossain vaiheessa.</p><p>Vieläkin tunnetumpia toteutumattomia suunnitelmia ovat Eliel Saarisen laatima kaupunkisuunnitelma tai Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelma, jotka vain pienin osin ovat toteutuneet.</p><p>Suuret hankkeet vaativat paljon rahaa. Siihen moni hanke myös kaatuu. Bulevardisoinnin kohdalla on hyvä muistaa, että Hämeenlinnan-, Tuusulan- ja Lahdenväylä ovat valtion omaisuutta. Tiet pitää ensin ostaa valtiolta. Velkainen valtio tuskin antaa mitään ystävän alennusta.</p><p><strong>Helsingissä on tilaa &nbsp;</strong></p><p>Ennen kuin kaupunki ostaa markkinahintaan väylät ja rakennuttaa tukkoon sisääntulo- ja menoväylät, kannattaa pohtia vielä kerran tai kaksi.</p><p>Helsingissä on tilaa. Tällä hetkellä väkiluku on noin 635&nbsp;000 asukasta ja kaupungin pinta-ala on yli 200 neliökilometriä. Jo pelkästään näiden lukujen valossa on selvää, että tärkeät puistoalueet, sellainen kuin Keskuspuisto, voidaan säästää.</p><p>Mikäli kuitenkin kaupungin väestö kasvaa huimaa vauhtia, voidaan voimme silti säästää puistoalueet. Siihen on yksinkertainen ratkaisu. Rakennetaan ylöspäin. Näin tehdään muualla. Miksei neljän kerroksen sijasta rakennetta seitsemän kerrosta.</p><p>Toinen kysymys on se, onko bulevardisointi välttämättömyys. Esimerkiksi Yhdysvaltain Bostonissa pääsee moottoritien kaltaisia väyliä pitkin ajamaan aivan ydinkeskustan tuntumaan asti. Tämä ei ole estänyt kaupunkia kasvamasta ja houkuttelemasta parhaimpia osaajia huippuyliopistoihinsa. Esitin jo viime syksynä ratkaisun, mikäli bulevardisointi on välttämättömyys: linjataan bulevardi Nuijamiestentietä mukaillen.</p><p><strong>Lopuksi </strong></p><p>Yleiskaavakeskustelun yhteydessä painopiste näytti keskittyneen kahteen teemaan: jalalla ja pyörällä liikkujiin sekä muuttajiin. Välillä tuntui unohtuneen eräs tärkeä ryhmä: helsinkiläiset. He, jotka täällä jo ovat, he tietävät, millainen on viihtyisä Helsinki.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen aikaisemmin käsitellyt Keskuspuistoa Pohjois-Haaga Seuran juhlakirjassa 2015 ja viime syksynä julkaisemassani blogissa. Aihe on sen jälkeen pysynyt pinnalla, ja vaalien lähestyessä on paikallaan muistuttaa mahdollisuuksista.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi yleiskaavan viime syksynä. Lainvoiman yleiskaava saanee vuoden 2018 aikana. Yleiskaavassa on varauduttu nopean väestönkasvun skenaarioon. Nopean kasvuarvion mukaan Helsingin väkiluku on vuosisadan puolivälin paikkeilla 860 000 asukasta, siis reilusti yli 200 000 ihmistä enemmän kuin nyt.

Mahdollistaa hyviä ja huonoja asioita  

Yleiskaava on ennen kaikkea mahdollistaja. Se mahdollistaa hyviä ja huonoja asioita. Hyvä asia on se, että kaupunki varautuu yleiskaavalla nopeaan väestönkasvuun ja pyrkii tekemään kaupungista houkuttelevan. Huono asia on se, ettei kaikkea ole mietitty aivan loppuun asti. Mikäli yleiskaava saa sellaisenaan lainvoiman, mahdollistaa se Keskuspuiston merkittävän harventamisen siten, että kapeimmasta kohdasta se olisi enää noin 200 metriä leveä.

Yleiskaava mahdollistaa Keskuspuiston harventamisen sekä itä-länsi- että etelä-pohjoissuunnasta. Mahdollisuus ei tarkoita vielä toteutumista. Lopullisesti rakentamisen suuntaviivat vedetään asemakaavoituksen aikana. Eikä asemakaavoitus oli vielä lopullinen naula Keskuspuiston arkussa.

Virkistysalueiden merkitys

Olen monesti kuullut sanottavan, että yläilmoista Helsinki on vihreä ja metsäinen kaupunki. Miksi siis suojella yksittäisiä puistoalueita, kun kaikkialla näyttää olevan vihreää. Vehreys selittynee varmasti paljon omakotitaloalueilla ja 1950- ja 1960-luvuilla rakennetuilla kaupunginosilla. Tällöin keskeisenä ajatuksena oli rakentaa puistomaisia kaupunginosia, sellaisia kuin esimerkiksi Pohjois-Haaga tai vanha Herttoniemi. Asuntojen lisäksi ympäristö tarjosi väljyyttä ja vehreyttä. Se oli iso vastakohta aikaisempaan, jolloin moni perhe oli asunut ahtaammin kantakaupungissa. Puistomaisesta miljööstään huolimatta asukastiheys on esimerkiksi Pohjois-Haagassa korkeampi kuin monessa muussa lähempänä ydinkeskustaa sijaitsevassa kaupunginosassa.

Puistoalueet ovat osa Helsingin kaupunkikuvaa. Tärkeimpien joukossa on Keskuspuisto. Se on Helsingin merkittävin liikunta- ja ulkoilupaikka. Keskuspuisto on ainutlaatuinen puistoalue kirjaimellisesti keskellä kaupunkia. Se on tärkeä ulkoilualue sen laidoilla asuville ihmisille kantakaupungista aina Tuomarinkylään tasalle asti. Puistossa pyöräillään, lenkkeillään, ulkoillaan, meditoidaan, ratsastetaan, viljellään, tehdään työmatkoja ja lumisina talvina hiihdetään. Se on monessa käytössä. Puiston vahvuus on sen metsäisyys ja laajuus sekä monipuoliset urheilumahdollisuudet.  

Virkistyskäytön lisäksi Keskuspuistossa sijaitsee historiallisesti merkittäviä linnoituslaitteita ja tykkiteitä, unohtamatta alueen luontoarvoja.

Muualla Euroopan tai Yhdysvaltain metropoleissa keskeiset viheralueet ja puistot säästetään virkistyskäyttöön, koska niiden merkitys ymmärretään. Tämä ei kuitenkaan estä kaupunkeja kasvamasta, joten miksi se olisi este Helsingille. Olkaamme eurooppalainen kulttuurikaupunki.

Keskuspuiston karsimisen sijaan järkevämpää on kehittää puistoaluetta. Yksi tällainen toimenpide voisi olla Haagan puron elävöittäminen. Keskuspuisto on jo nyt Helsingin suosituin liikuntapaikka. Tämä antaa hyvät eväät jatkaa Keskuspuiston kehittämistä liikunta- ja virkistyspuistona.

Aikaväli ja kustannukset

Yleiskaava tähyää vuosisadan puoliväliin. Tässä välissä ehtii tulla vielä uusia osayleiskaavoja, ehkä uusi yleiskaava. Tilanteen kokonaiskuva päivittyy sen mukaan, miten Helsingin väkiluku kehittyy ja kuinka paljon täällä on yritystoimintaa. Teknologian ja tekniikan kehitys vaikuttaa sekin kaupunkikuvaan ja sen muuttumiseen.

Kaupunkisuunnittelussa aikaväli on helposti vuosikymmeniä. Hyvä esimerkki on metrolinja, josta alettiin keskustella 1950-luvulla. Ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1982. Tällöinkään kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet, mistä esimerkkinä on Munkkivuoren ostoskeskuksen keskeneräinen metroasema. Tiettävästi Länsimetro valmistuu jossain vaiheessa.

Vieläkin tunnetumpia toteutumattomia suunnitelmia ovat Eliel Saarisen laatima kaupunkisuunnitelma tai Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelma, jotka vain pienin osin ovat toteutuneet.

Suuret hankkeet vaativat paljon rahaa. Siihen moni hanke myös kaatuu. Bulevardisoinnin kohdalla on hyvä muistaa, että Hämeenlinnan-, Tuusulan- ja Lahdenväylä ovat valtion omaisuutta. Tiet pitää ensin ostaa valtiolta. Velkainen valtio tuskin antaa mitään ystävän alennusta.

Helsingissä on tilaa  

Ennen kuin kaupunki ostaa markkinahintaan väylät ja rakennuttaa tukkoon sisääntulo- ja menoväylät, kannattaa pohtia vielä kerran tai kaksi.

Helsingissä on tilaa. Tällä hetkellä väkiluku on noin 635 000 asukasta ja kaupungin pinta-ala on yli 200 neliökilometriä. Jo pelkästään näiden lukujen valossa on selvää, että tärkeät puistoalueet, sellainen kuin Keskuspuisto, voidaan säästää.

Mikäli kuitenkin kaupungin väestö kasvaa huimaa vauhtia, voidaan voimme silti säästää puistoalueet. Siihen on yksinkertainen ratkaisu. Rakennetaan ylöspäin. Näin tehdään muualla. Miksei neljän kerroksen sijasta rakennetta seitsemän kerrosta.

Toinen kysymys on se, onko bulevardisointi välttämättömyys. Esimerkiksi Yhdysvaltain Bostonissa pääsee moottoritien kaltaisia väyliä pitkin ajamaan aivan ydinkeskustan tuntumaan asti. Tämä ei ole estänyt kaupunkia kasvamasta ja houkuttelemasta parhaimpia osaajia huippuyliopistoihinsa. Esitin jo viime syksynä ratkaisun, mikäli bulevardisointi on välttämättömyys: linjataan bulevardi Nuijamiestentietä mukaillen.

Lopuksi

Yleiskaavakeskustelun yhteydessä painopiste näytti keskittyneen kahteen teemaan: jalalla ja pyörällä liikkujiin sekä muuttajiin. Välillä tuntui unohtuneen eräs tärkeä ryhmä: helsinkiläiset. He, jotka täällä jo ovat, he tietävät, millainen on viihtyisä Helsinki.

 

]]>
0 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233145-keskuspuisto-voidaan-saastaa#comments Helsingin asuntorakentaminen Helsingin yleiskaava Helsinki Keskuspuisto Kunnallisvaalit 2017 Raha 3.5: Ympäristö- ja luontoarvoista voidaan joustaa, jos siten voidaan lisätä työpaikkoja. Sat, 11 Mar 2017 07:40:19 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233145-keskuspuisto-voidaan-saastaa
Vaalikoneissa kuplii populismi http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232751-vaalikoneissa-kuplii-populismi <p>Taas on käsillä se aika, kun vaalien lähestyessä ihmiset täyttävät eri tiedotusvälineiden laatimia vaalikoneita. Vaalikoneissa on kysymyksiä laidasta laitaan, mutta kerrasta toiseen näyttää toistuvan samat ongelma, nimittäin vaalikoneiden populistinen rakenne.</p><p><strong>Kunnanvaltuuston tehtävät sivuroolissa </strong></p><p>Eräs usein vaalikoneissa esiintyvä kysymystyyppi on sellainen, joka käsittelee asioita, jotka kuuluvat eduskunnan päätäntävaltaan. Esimerkki Ylen vaalikoneesta:</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; <em>Kirjaston palveluista voisi periä vuosimaksun. </em></p><p>Kirjastolaki korostaa vapaan tiedonsaannin merkitystä, jonka kanssa väittämä on ristiriidassa. Samoin monissa muissa asioissa, kuten verotusta ja sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä, valmistelu ja päätöksenteko tapahtuvat eduskunnassa.</p><p>Väistämättä herää kysymys: eikö järkevämpää olisi esittää kysymyksiä asioista, joista valtuutetut päättävät. Tämä olisi myös äänestäjän kannalta hyödyllistä, sillä tällöin heille voisi muodostua selkeämpi kuva kunnallisesta päätöksenteosta. &nbsp;</p><p><strong>Teennäistä vastakkainasettelua ja epätarkkoja kysymyksiä </strong></p><p>Toinen vaalikoneissa usein esiintyvä väittämätyyppi on asioiden teennäinen vastakkainasettelu. Yksi esimerkki on Helsingin Sanomien vaalikoneesta, jossa esitetään seuraava väittämä:</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; <em>Kunnassani on tärkeämpää huolehtia yksityisautoilun edellytyksistä kuin </em></p><p><em>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; joukkoliikenteestä. </em></p><p>Mikäli on seurannut Helsingin liikennesuunnittelusta käytyä keskustelua, näkökulma on ollut lähinnä yksityisautoilun toimintaedellytysten heikentäminen tai nykyisten käytäntöjen säilyttäminen. Tästä päästääkin itse kysymyksenasettelun ongelmallisuuteen: Mitäpä, jos ehdokas tai äänestäjä ei halua asettaa vastakkain yksityisautoilua tai joukkoliikennettä.&nbsp; Jos taas kysymyksen on tarkoitus mitata suhtautumista yksityisautoiluun, voitaisiin suoraan esittää väittämä: kaupungin pitää rajoittaa yksityisautoilun edellytyksiä. &nbsp;</p><p>Kolmas usein vaalikoneissa esiintyvä käytäntö ovat epätarkat kysymykset, jotka oikeastaan tekevät mahdottomaksi rationaalisen vastauksen antamisen. Esimerkki Ilta-Sanomien vaalikoneesta:</p><p><em>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Kuntani pitää auttaa ihmisiä, vaikka he oleskelevat Suomessa laittomasti. </em></p><p>Kysymyksessä ei ole määritelty, mitä auttamisella tarkoitetaan. Tuleeko kysymykseen perusterveydenhuollon lisäksi taloudellinen tuki tai jotain muuta? Tällöin vastaukseen vaikuttaa se, miten vastaaja on ymmärtänyt auttamisen.</p><p><strong>Vaihtoehdottomuus ei ole vaihtoehto </strong></p><p>Yksi populismin tunnusmerkkejä on tietynlainen vaihtoehdottomuus. On vain kaksi tapaa toimia, kyllä tai ei. Tästä huolimatta kunnallispolitiikassa tai elämässä yleensä kannatettavaan lopputulokseen voi olla monta tietä. Hyvä päätöksentekijä osaa etsiä eri vaihtoehtoja ja valita sen parhaan. Tämä ei kuitenkaan välity vaalikoneissa. Tästä esimerkkinä Helsingin Uutisten kysymys:</p><p><em>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Uuden valtuuston on korotettava veroprosenttia, jotta homekoulut ja -päiväkodit </em></p><p><em>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; saadaan korjattua. </em></p><p>Tuskin kukaan vastustaa homekoulujen korjaamista, mutta toimintatapoja on monia. Veronkorotuksen lisäksi vaihtoehtoina on ainakin investointien priorisoiminen uudelleen, lainaraha tai kaupungin omaisuuden realisointi. Remontti itsessään ei välttämättä ole edes ainoa tai paras vaihtoehto. Ollessani tekemässä päätöstä Hakavuoren kirkon sulkemisesta sisäilmaongelmien vuoksi, lausuivat asiantuntijat, ettei remontti välttämättä poista itse ongelmaa. Tässä tapauksessa ongelmana oli sädesieni. Remontin rinnalla toinen vaihtoehto onkin uudelleen rakentaminen.</p><p><strong>Tärkeät aiheet unohtuivat </strong></p><p>Vaalikoneissa on paljon kysymyksiä ja väittämiä, mutta merkille pantavaa on, että tärkeitä aihealueita sivuutettiin kokonaan. Yksi tällainen aihealue on elinkeinopolitiikka, joka tuntui unohtuneen lähes kokonaan vaalikoneiden kysymysten laatijoilta. Näin siitä huolimatta, että ilman menestyvää ja toimivaa yksityistä sektoria ei ole toimivaa julkista sektoria tai viihtyisää kaupunkia. Huomio näyttääkin kiinnittyneen enemmän siihen, miten rahoja jaetaan kuin siihen, miten luodaan lisää hyvinvointia.</p><p>Toinen, tässä tapauksessa pääkaupunkiseudun kannalta tärkeä aihepiiri, joka sivuutettiin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien vaalikoneissa, on Helsingin yleiskaava. Ei yhtään kysymystä kaupunkibulevardeista, puistoalueiden kohtalosta tai Malmin lentokentästä. Näin, vaikka aihepiiri on ollut vahvasti esille viimeiset neljä vuotta.</p><p><strong>Mikä merkitys on persoonalla? </strong></p><p>Oma lukunsa ovat kysymykset, joiden voidaan tulkita pikemminkin mittaavan ehdokkaan tai äänestäjän persoonaa. Tästä hyvä esimerkki on Ylen vaalikoneen kysymys:</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; <em>Lasten on tärkeämpää olla uteliaita ja itsenäisiä kuin hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia. </em></p><p>Mikäli Yle haluaa mitata ehdokkaan tai äänestäjän persoonaa, seuraa tästä luonnollinen jatkokysymys: millaisen merkityksen Yle antaa ehdokkaan ja äänestäjän persoonien vertailussa ja yhteensovittamisessa. Onko ihmisillä taipumus äänestää kaltaistaan persoonaa? Jos, mikä merkitys tällä on?</p><p><strong>Kehitysehdotuksia </strong></p><p>Lopulta päädymme tärkeän kysymyksen äärelle: mikä on vaalikoneiden merkitys? Toisille ne ovat hupia, hauskaa vertailua, mutta osalle tärkeä apuväline tehtäessä äänestyspäätöstä. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota kysymysten laatuun. Kysymysten pitää olla ymmärrettäviä, rationaalisia, tarkkoja ja sellaisista asioista, joista päätetään valtuustoissa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taas on käsillä se aika, kun vaalien lähestyessä ihmiset täyttävät eri tiedotusvälineiden laatimia vaalikoneita. Vaalikoneissa on kysymyksiä laidasta laitaan, mutta kerrasta toiseen näyttää toistuvan samat ongelma, nimittäin vaalikoneiden populistinen rakenne.

Kunnanvaltuuston tehtävät sivuroolissa

Eräs usein vaalikoneissa esiintyvä kysymystyyppi on sellainen, joka käsittelee asioita, jotka kuuluvat eduskunnan päätäntävaltaan. Esimerkki Ylen vaalikoneesta:

                      Kirjaston palveluista voisi periä vuosimaksun.

Kirjastolaki korostaa vapaan tiedonsaannin merkitystä, jonka kanssa väittämä on ristiriidassa. Samoin monissa muissa asioissa, kuten verotusta ja sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä, valmistelu ja päätöksenteko tapahtuvat eduskunnassa.

Väistämättä herää kysymys: eikö järkevämpää olisi esittää kysymyksiä asioista, joista valtuutetut päättävät. Tämä olisi myös äänestäjän kannalta hyödyllistä, sillä tällöin heille voisi muodostua selkeämpi kuva kunnallisesta päätöksenteosta.  

Teennäistä vastakkainasettelua ja epätarkkoja kysymyksiä

Toinen vaalikoneissa usein esiintyvä väittämätyyppi on asioiden teennäinen vastakkainasettelu. Yksi esimerkki on Helsingin Sanomien vaalikoneesta, jossa esitetään seuraava väittämä:

                      Kunnassani on tärkeämpää huolehtia yksityisautoilun edellytyksistä kuin

                      joukkoliikenteestä.

Mikäli on seurannut Helsingin liikennesuunnittelusta käytyä keskustelua, näkökulma on ollut lähinnä yksityisautoilun toimintaedellytysten heikentäminen tai nykyisten käytäntöjen säilyttäminen. Tästä päästääkin itse kysymyksenasettelun ongelmallisuuteen: Mitäpä, jos ehdokas tai äänestäjä ei halua asettaa vastakkain yksityisautoilua tai joukkoliikennettä.  Jos taas kysymyksen on tarkoitus mitata suhtautumista yksityisautoiluun, voitaisiin suoraan esittää väittämä: kaupungin pitää rajoittaa yksityisautoilun edellytyksiä.  

Kolmas usein vaalikoneissa esiintyvä käytäntö ovat epätarkat kysymykset, jotka oikeastaan tekevät mahdottomaksi rationaalisen vastauksen antamisen. Esimerkki Ilta-Sanomien vaalikoneesta:

                      Kuntani pitää auttaa ihmisiä, vaikka he oleskelevat Suomessa laittomasti.

Kysymyksessä ei ole määritelty, mitä auttamisella tarkoitetaan. Tuleeko kysymykseen perusterveydenhuollon lisäksi taloudellinen tuki tai jotain muuta? Tällöin vastaukseen vaikuttaa se, miten vastaaja on ymmärtänyt auttamisen.

Vaihtoehdottomuus ei ole vaihtoehto

Yksi populismin tunnusmerkkejä on tietynlainen vaihtoehdottomuus. On vain kaksi tapaa toimia, kyllä tai ei. Tästä huolimatta kunnallispolitiikassa tai elämässä yleensä kannatettavaan lopputulokseen voi olla monta tietä. Hyvä päätöksentekijä osaa etsiä eri vaihtoehtoja ja valita sen parhaan. Tämä ei kuitenkaan välity vaalikoneissa. Tästä esimerkkinä Helsingin Uutisten kysymys:

                  Uuden valtuuston on korotettava veroprosenttia, jotta homekoulut ja -päiväkodit

                  saadaan korjattua.

Tuskin kukaan vastustaa homekoulujen korjaamista, mutta toimintatapoja on monia. Veronkorotuksen lisäksi vaihtoehtoina on ainakin investointien priorisoiminen uudelleen, lainaraha tai kaupungin omaisuuden realisointi. Remontti itsessään ei välttämättä ole edes ainoa tai paras vaihtoehto. Ollessani tekemässä päätöstä Hakavuoren kirkon sulkemisesta sisäilmaongelmien vuoksi, lausuivat asiantuntijat, ettei remontti välttämättä poista itse ongelmaa. Tässä tapauksessa ongelmana oli sädesieni. Remontin rinnalla toinen vaihtoehto onkin uudelleen rakentaminen.

Tärkeät aiheet unohtuivat

Vaalikoneissa on paljon kysymyksiä ja väittämiä, mutta merkille pantavaa on, että tärkeitä aihealueita sivuutettiin kokonaan. Yksi tällainen aihealue on elinkeinopolitiikka, joka tuntui unohtuneen lähes kokonaan vaalikoneiden kysymysten laatijoilta. Näin siitä huolimatta, että ilman menestyvää ja toimivaa yksityistä sektoria ei ole toimivaa julkista sektoria tai viihtyisää kaupunkia. Huomio näyttääkin kiinnittyneen enemmän siihen, miten rahoja jaetaan kuin siihen, miten luodaan lisää hyvinvointia.

Toinen, tässä tapauksessa pääkaupunkiseudun kannalta tärkeä aihepiiri, joka sivuutettiin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien vaalikoneissa, on Helsingin yleiskaava. Ei yhtään kysymystä kaupunkibulevardeista, puistoalueiden kohtalosta tai Malmin lentokentästä. Näin, vaikka aihepiiri on ollut vahvasti esille viimeiset neljä vuotta.

Mikä merkitys on persoonalla?

Oma lukunsa ovat kysymykset, joiden voidaan tulkita pikemminkin mittaavan ehdokkaan tai äänestäjän persoonaa. Tästä hyvä esimerkki on Ylen vaalikoneen kysymys:

                      Lasten on tärkeämpää olla uteliaita ja itsenäisiä kuin hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia.

Mikäli Yle haluaa mitata ehdokkaan tai äänestäjän persoonaa, seuraa tästä luonnollinen jatkokysymys: millaisen merkityksen Yle antaa ehdokkaan ja äänestäjän persoonien vertailussa ja yhteensovittamisessa. Onko ihmisillä taipumus äänestää kaltaistaan persoonaa? Jos, mikä merkitys tällä on?

Kehitysehdotuksia

Lopulta päädymme tärkeän kysymyksen äärelle: mikä on vaalikoneiden merkitys? Toisille ne ovat hupia, hauskaa vertailua, mutta osalle tärkeä apuväline tehtäessä äänestyspäätöstä. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota kysymysten laatuun. Kysymysten pitää olla ymmärrettäviä, rationaalisia, tarkkoja ja sellaisista asioista, joista päätetään valtuustoissa.

 

]]>
7 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232751-vaalikoneissa-kuplii-populismi#comments #politiikka Helsingin Sanomat Kunnallisvaalit 2017 Vaalikone Yleisradio Mon, 06 Mar 2017 04:10:52 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232751-vaalikoneissa-kuplii-populismi
Kohtuuhintainen dilemma http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232298-kohtuuhintainen-dilemma <p>Vaalien lähestyessä yhdeksi teemaksi on noussut kohtuuhintainen asuminen. Korkeat asumiskulut pääkaupunkiseudulla ovat aito ongelma. Rahaa muuhun elämiseen jää vähemmän kuin muualla Suomessa. Tilannetta kärjistävät vielä tulonsiirrot Helsingistä muualle Suomeen. Toisaalta, onneksi, Helsingissä on tarjolla enemmän erilaisia palveluita ja virikkeitä kuin muualla Suomessa. Ihmiset haluavat muuttaa tänne, koska mahdollisuuksien perässä liikutaan. Ehkä tämä innosti Paavo Väyrystä ja Kimmo Tiilikaista laittamaan verokirjansa Helsinkiin.</p><p>Ministeri Tiilikainen, kuten monet muut ennen häntä, ovat käyttäneet asumisen yhteydessä käsitettä &quot;kohtuuhintainen&quot;. Kukaan tosin ei ole vielä määritellyt, mitä tarkalleen kohtuuhintaisella asumisella tarkoitetaan. Kuinka paljon rahaa tulee jäädä käteen pakollisten asumiskulujen jälkeen, jotta voidaan puhua kohtuuhintaisesta asumisesta. Entä, jos kysymyksessä on asuntolaina, missä ajassa laina pitää pystyä maksamaan pois, jotta asunto on kohtuuhintainen. Tuleeko kohtuuhintaisia asuntoja olla kaikkialla Helsingissä vai ainoastaan joillakin alueilla?</p><p>Vaikuttaa siltä, että kohtuuhintainen on käsitteenä samaa luokkaa kuin vasemmiston usein suosima oikeudenmukaisuus-käsite. Se on vain argumentti, jolla perustellaan vastausta tunnetasolla, mutta jolta puuttuu rationaalisesti argumentoitu perustus.</p><p>Mikäli kohtuuhintainen-argumentilla on tavoite edistää asuntojen hintojen laskua, kannattaa miettiä kaksi kertaa.&nbsp; Suomalaisten kotitalouksien omaisuudesta merkittävin osa on kiinni asunnoissa. Miltä sinusta tuntuisi, jos olet juuri ottanut pankista 200 000 euron lainan ja hetkeä myöhemmin asuntojen hinnat laskisivat 20 prosenttia. Kannattaa myös muistella aikaa, jolloin asuntojen hinnat todella laskivat 1990-luvun alkupuolella. Asuntoja sai halvalla, mutta moni muu asia oli silloin todella huonosti. Erityisen tukala tilanne oli niillä, jotka jäivät kahden asunnon loukkuun. &nbsp;</p><p>Asumisessa kotitalouksien lähtökohdat ovat erilaiset. Yksinasuvan asumiskustannukset ovat melkein aina suuremmat. Moni avioliitto ja parisuhde päättyy eroon, mikä tarkoittaa sitä, että neliön tai kolmion sijasta siirrytään pienempään asuntoon. Helsingissä onkin tarvetta nimenomaan yksiöille ja kaksiolle, joita pitää rakentaa nykyistä enemmän. Samoin on syytä edistää ratkaisuja, joilla uudiskohteiden asunnot voidaan joustavasti muuttaa tilanteen vaatiessa esimerkiksi yksiöstä kaksioksi. Sääntelyn sijasta tarvitaan joustoa.</p><p>Helsingin kaupunki on nostanut ja nostanee jatkossa vuokratonteilla sijaitsevien asunto-osakeyhtiöiden ja omakotitalojen vuokria vanhojen sopimusten päättyessä. Mielestäni tämä on lyhytnäköistä, mikäli kaupunki haluaa hillitä asumiskustannusten nousua.</p><p>Oma lukunsa ovat VVO:n kaltaiset toimijat, joille valuu sosiaalitukien muodossa yhteiskunnan keräämiä veroja. Samaan aikaan, kun vasemmistopuolueet vaativat kohtuuhintaisia asuntoja, tekee heidän vasen kätensä (läheisorganisaatio) toista: nostaa vuokria. Tämä on vääristymä, johon eduskunnan on syytä puuttua.</p><p>Asumiskulujen laskun suhteen olen varovainen, mutta asumiskulujen nousua voidaan hillitä monin ero tavoin. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaalien lähestyessä yhdeksi teemaksi on noussut kohtuuhintainen asuminen. Korkeat asumiskulut pääkaupunkiseudulla ovat aito ongelma. Rahaa muuhun elämiseen jää vähemmän kuin muualla Suomessa. Tilannetta kärjistävät vielä tulonsiirrot Helsingistä muualle Suomeen. Toisaalta, onneksi, Helsingissä on tarjolla enemmän erilaisia palveluita ja virikkeitä kuin muualla Suomessa. Ihmiset haluavat muuttaa tänne, koska mahdollisuuksien perässä liikutaan. Ehkä tämä innosti Paavo Väyrystä ja Kimmo Tiilikaista laittamaan verokirjansa Helsinkiin.

Ministeri Tiilikainen, kuten monet muut ennen häntä, ovat käyttäneet asumisen yhteydessä käsitettä "kohtuuhintainen". Kukaan tosin ei ole vielä määritellyt, mitä tarkalleen kohtuuhintaisella asumisella tarkoitetaan. Kuinka paljon rahaa tulee jäädä käteen pakollisten asumiskulujen jälkeen, jotta voidaan puhua kohtuuhintaisesta asumisesta. Entä, jos kysymyksessä on asuntolaina, missä ajassa laina pitää pystyä maksamaan pois, jotta asunto on kohtuuhintainen. Tuleeko kohtuuhintaisia asuntoja olla kaikkialla Helsingissä vai ainoastaan joillakin alueilla?

Vaikuttaa siltä, että kohtuuhintainen on käsitteenä samaa luokkaa kuin vasemmiston usein suosima oikeudenmukaisuus-käsite. Se on vain argumentti, jolla perustellaan vastausta tunnetasolla, mutta jolta puuttuu rationaalisesti argumentoitu perustus.

Mikäli kohtuuhintainen-argumentilla on tavoite edistää asuntojen hintojen laskua, kannattaa miettiä kaksi kertaa.  Suomalaisten kotitalouksien omaisuudesta merkittävin osa on kiinni asunnoissa. Miltä sinusta tuntuisi, jos olet juuri ottanut pankista 200 000 euron lainan ja hetkeä myöhemmin asuntojen hinnat laskisivat 20 prosenttia. Kannattaa myös muistella aikaa, jolloin asuntojen hinnat todella laskivat 1990-luvun alkupuolella. Asuntoja sai halvalla, mutta moni muu asia oli silloin todella huonosti. Erityisen tukala tilanne oli niillä, jotka jäivät kahden asunnon loukkuun.  

Asumisessa kotitalouksien lähtökohdat ovat erilaiset. Yksinasuvan asumiskustannukset ovat melkein aina suuremmat. Moni avioliitto ja parisuhde päättyy eroon, mikä tarkoittaa sitä, että neliön tai kolmion sijasta siirrytään pienempään asuntoon. Helsingissä onkin tarvetta nimenomaan yksiöille ja kaksiolle, joita pitää rakentaa nykyistä enemmän. Samoin on syytä edistää ratkaisuja, joilla uudiskohteiden asunnot voidaan joustavasti muuttaa tilanteen vaatiessa esimerkiksi yksiöstä kaksioksi. Sääntelyn sijasta tarvitaan joustoa.

Helsingin kaupunki on nostanut ja nostanee jatkossa vuokratonteilla sijaitsevien asunto-osakeyhtiöiden ja omakotitalojen vuokria vanhojen sopimusten päättyessä. Mielestäni tämä on lyhytnäköistä, mikäli kaupunki haluaa hillitä asumiskustannusten nousua.

Oma lukunsa ovat VVO:n kaltaiset toimijat, joille valuu sosiaalitukien muodossa yhteiskunnan keräämiä veroja. Samaan aikaan, kun vasemmistopuolueet vaativat kohtuuhintaisia asuntoja, tekee heidän vasen kätensä (läheisorganisaatio) toista: nostaa vuokria. Tämä on vääristymä, johon eduskunnan on syytä puuttua.

Asumiskulujen laskun suhteen olen varovainen, mutta asumiskulujen nousua voidaan hillitä monin ero tavoin.  

]]>
0 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232298-kohtuuhintainen-dilemma#comments Demarit ja vasemmistoliitto = vasemmisto Helsingin asuntorakentaminen Helsingin kunnallispolitiikka Kohtuuhintainen asuminen Paavo Väyrynen Mon, 27 Feb 2017 16:37:25 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232298-kohtuuhintainen-dilemma
Helsingin kirjaston lähivuosien haasteet http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231693-helsingin-kirjaston-lahivuosien-haasteet <p>Helsingin kaupungin kirjaston ympärillä on riittänyt paljon positiivista virettä. Maunula-talo avattiin joulukuussa ja viime elokuussa avasi uudelleen ovensa remontoitu Töölön kirjasto. Kaupungin kirjastot palvelevat tehokkaasti kaupunkilaisia ja ulkopaikkakuntalaisista. Noin 80 % helsinkiläisistä käyttää vuosittain kirjaston palveluita.</p><p>Keskustakirjaston osalta saatiin aikaan pieni nimikohu, kiitos hiljaisten vuoden ensimmäisten päivien. Keskustakirjaston rakentaminen on pysynyt toistaiseksi aikataulussa, samoin budjetti raameissa. Näyttää hyvältä, mutta samaan aikaan toisaalla vaani haaste.</p><p>Kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2014, että keskustakirjaston toteutuessa puolet kirjastototoimen käyttötalouden nousupaineesta katetaan kirjastotoimen toimintamenojen sisältä tai uusilla ulkopuolisilla tulonlähteillä.</p><p>Keskustakirjaston vaikutus kirjaston käyttötalouteen arvioitiin vuonna 2013 olevan noin 6,7 miljoonaa euroa. Tästä summasta päälle kolme miljoonaa pitää sopeuttaa joko käyttötalouden sisältä tai ulkopuolisella rahoituksella. Positiivisesta näkyvyydestä ja Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlahankkeesta huolimatta ulkopuolisen rahoituksen hankinta on toistaiseksi ollut vaatimatonta. Tämän vuoksi paine sopeutustoimille on kasvanut.</p><p>Jotta kolme miljoonaa euroa hahmottuu oikealla tavalla suhteessa kirjaston nykyiseen budjettiin, on tehtävä vertailua. Kirjasto käyttää vuosittain noin kolme miljoonaa euroa hankintoihin.&nbsp; Useimmissa tapauksissa yksittäisen kirjaston tilavuokra vuodessa vaihtelee 100 000&ndash;300 000 euron välillä. Kirjaston nykyiset tilavuokrat kokonaisuudessaan ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin mitä on arvioitu keskustakirjaston vaikutuksen olevan kirjaston käyttötalouteen. Mikäli sopeutuspaine kohdistuisi kirjaston tiloihin, tarkoittaisi tämä nykyistä selvästi harvempaa kirjastoverkostoa. Verrattuna useimpiin muihin maamme isoimpiin kaupunkeihin, Helsingissä on asukasta kohden vähemmän kirjastoneliöitä. Tilat ovat tehokkaassa käytössä. Kasvavassa kaupungissa selvästi harvempi kirjastoverkosto tarkoittaisi selvää palvelutason laskua.</p><p>Kirjastotoimen osalta merkittävimmän osan muodostavat henkilöstömenot, vähän yli 60 prosenttia. Tällä hetkellä kirjaston henkilöstömäärää ei olla kasvattamassa, vaan esimerkiksi keskustakirjastoa tullaan pyörittämään nykyisellä henkilöstömäärällä. Noin 10 000 neliön suuruisen keskustakirjaston henkilövahvuus tulee aikanaan olemaan 25 työntekijää. Kirjaston työprosesseja on jo nyt uudistettu ja uudistetaan, mutta säästöt jäänevät alle puoleen miljoonaan euroon. Numerot tarkentuvat lähempänä rakennustyön valmistumista.</p><p>Keskustakirjaston lisäksi kirjastoverkossa tapahtuu lähivuosien aikana muutoksia. Herttoniemen ja Laajasalon kirjastot vaihtavat paikkaa. Tämän lisäksi vanhoja tiloja remontoidaan. Kaikki nämä muutokset vaikuttavat kirjaston tilakuluihin.</p><p>Helsingin kirjastolla on valtakunnallisia keskustakirjaston velvoitteita, minkä vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää sille rahoitusta. Vuonna 2016 ulkopuolisen rahoituksen osuus oli 1 657 000 euroa. Palveluiden näkökulmasta Helsingin kirjaston merkitys valtakunnallisena palveluntuottajana korostuu entisestään keskustakirjaston valmistumisen jälkeen. Arviot Keskustakirjaston päivittäisistä asiakasmääristä ovat tällä hetkellä 10 000 asiakaskäyntiä päivässä. Merkittävä osa asiakkaista ja palveluiden käyttäjistä tulee muualta kuin Helsingistä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna korkeampi opetus- ja kulttuuriministeriön vuotuinen rahoitus olisi perusteltua. Nykyinen taloustilanne huomioiden se ei kuitenkaan ole realistinen vaihtoehto. Valtio tuskin korottaa Helsingin kirjastolle myöntämäänsä avustusta.</p><p>Pitkällä aikavälillä säästöjä voidaan saada aikaiseksi tehokkaammalla tilojen yhteiskäytöllä eri palveluntuottajien välillä. Se ei kuitenkaan ratkaise tätä ongelmaa. On varsin todennäköistä, että aikanaan uusi kaupunginvaltuusto ja kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunta joutuvat uudelleen pohtimaan kirjaston rahoitusta, miten turvataan laadukkaat kirjastopalvelut jatkossakin.</p><p>&nbsp;</p><p>Timo Vuori</p><p>Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varapuheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kaupungin kirjaston ympärillä on riittänyt paljon positiivista virettä. Maunula-talo avattiin joulukuussa ja viime elokuussa avasi uudelleen ovensa remontoitu Töölön kirjasto. Kaupungin kirjastot palvelevat tehokkaasti kaupunkilaisia ja ulkopaikkakuntalaisista. Noin 80 % helsinkiläisistä käyttää vuosittain kirjaston palveluita.

Keskustakirjaston osalta saatiin aikaan pieni nimikohu, kiitos hiljaisten vuoden ensimmäisten päivien. Keskustakirjaston rakentaminen on pysynyt toistaiseksi aikataulussa, samoin budjetti raameissa. Näyttää hyvältä, mutta samaan aikaan toisaalla vaani haaste.

Kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2014, että keskustakirjaston toteutuessa puolet kirjastototoimen käyttötalouden nousupaineesta katetaan kirjastotoimen toimintamenojen sisältä tai uusilla ulkopuolisilla tulonlähteillä.

Keskustakirjaston vaikutus kirjaston käyttötalouteen arvioitiin vuonna 2013 olevan noin 6,7 miljoonaa euroa. Tästä summasta päälle kolme miljoonaa pitää sopeuttaa joko käyttötalouden sisältä tai ulkopuolisella rahoituksella. Positiivisesta näkyvyydestä ja Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlahankkeesta huolimatta ulkopuolisen rahoituksen hankinta on toistaiseksi ollut vaatimatonta. Tämän vuoksi paine sopeutustoimille on kasvanut.

Jotta kolme miljoonaa euroa hahmottuu oikealla tavalla suhteessa kirjaston nykyiseen budjettiin, on tehtävä vertailua. Kirjasto käyttää vuosittain noin kolme miljoonaa euroa hankintoihin.  Useimmissa tapauksissa yksittäisen kirjaston tilavuokra vuodessa vaihtelee 100 000–300 000 euron välillä. Kirjaston nykyiset tilavuokrat kokonaisuudessaan ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin mitä on arvioitu keskustakirjaston vaikutuksen olevan kirjaston käyttötalouteen. Mikäli sopeutuspaine kohdistuisi kirjaston tiloihin, tarkoittaisi tämä nykyistä selvästi harvempaa kirjastoverkostoa. Verrattuna useimpiin muihin maamme isoimpiin kaupunkeihin, Helsingissä on asukasta kohden vähemmän kirjastoneliöitä. Tilat ovat tehokkaassa käytössä. Kasvavassa kaupungissa selvästi harvempi kirjastoverkosto tarkoittaisi selvää palvelutason laskua.

Kirjastotoimen osalta merkittävimmän osan muodostavat henkilöstömenot, vähän yli 60 prosenttia. Tällä hetkellä kirjaston henkilöstömäärää ei olla kasvattamassa, vaan esimerkiksi keskustakirjastoa tullaan pyörittämään nykyisellä henkilöstömäärällä. Noin 10 000 neliön suuruisen keskustakirjaston henkilövahvuus tulee aikanaan olemaan 25 työntekijää. Kirjaston työprosesseja on jo nyt uudistettu ja uudistetaan, mutta säästöt jäänevät alle puoleen miljoonaan euroon. Numerot tarkentuvat lähempänä rakennustyön valmistumista.

Keskustakirjaston lisäksi kirjastoverkossa tapahtuu lähivuosien aikana muutoksia. Herttoniemen ja Laajasalon kirjastot vaihtavat paikkaa. Tämän lisäksi vanhoja tiloja remontoidaan. Kaikki nämä muutokset vaikuttavat kirjaston tilakuluihin.

Helsingin kirjastolla on valtakunnallisia keskustakirjaston velvoitteita, minkä vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää sille rahoitusta. Vuonna 2016 ulkopuolisen rahoituksen osuus oli 1 657 000 euroa. Palveluiden näkökulmasta Helsingin kirjaston merkitys valtakunnallisena palveluntuottajana korostuu entisestään keskustakirjaston valmistumisen jälkeen. Arviot Keskustakirjaston päivittäisistä asiakasmääristä ovat tällä hetkellä 10 000 asiakaskäyntiä päivässä. Merkittävä osa asiakkaista ja palveluiden käyttäjistä tulee muualta kuin Helsingistä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna korkeampi opetus- ja kulttuuriministeriön vuotuinen rahoitus olisi perusteltua. Nykyinen taloustilanne huomioiden se ei kuitenkaan ole realistinen vaihtoehto. Valtio tuskin korottaa Helsingin kirjastolle myöntämäänsä avustusta.

Pitkällä aikavälillä säästöjä voidaan saada aikaiseksi tehokkaammalla tilojen yhteiskäytöllä eri palveluntuottajien välillä. Se ei kuitenkaan ratkaise tätä ongelmaa. On varsin todennäköistä, että aikanaan uusi kaupunginvaltuusto ja kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunta joutuvat uudelleen pohtimaan kirjaston rahoitusta, miten turvataan laadukkaat kirjastopalvelut jatkossakin.

 

Timo Vuori

Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varapuheenjohtaja

]]>
0 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231693-helsingin-kirjaston-lahivuosien-haasteet#comments Helsingin kunnallispolitiikka Kirjasto Kulttuuripolitiikka Kunnallisvaalit 2017 Opetus- ja kulttuuriministeriö Sat, 18 Feb 2017 07:20:33 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231693-helsingin-kirjaston-lahivuosien-haasteet
Ystävyys kantaa – harrastustoiminta kannattaa http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231445-ystavyys-kantaa-harrastustoiminta-kannattaa <p>Tänään vietetään kansainvälistä rakastavaisten päivää, joka tosin Suomessa tunnetaan ystävänpäivänä. Hyvä ystäväni, pappi, totesi tämän mahdollisesti johtuvan siitä, että niin moni suomalainen parisuhde on päätynyt platoniselle tasolle. Tiedä sitten, ehkä näin on.</p><p>Vietettiin tätä päivää sitten rakastavaisten tai ystävien päivänä, sosiaalinen kanssakäyminen rikastuttaa kenen tahansa elämää. Luottamukselliset suhteet luovat vahvan perustuksen. Vähäinen sosiaalinen verkosto ja ystävien puute voi sen sijaan erkaannuttaa yhteiskunnasta. &nbsp;Luonnollisesti politiikan keinoin ei ole mahdollista eikä pidä ohjata sitä, kuka on kenenkin kanssa. Näin on ehkä tapahtunut eräissä kommunistista diktatuuria harjoittaneissa valtioissa.</p><p>Sen sijaan politiikan keinoin on mahdollista kohdentaa resursseja ja luoda työkaluja, jotka mahdollistivat sosiaalisemman ja ystävällisemmän yhteiskunnan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syksyllä 2015 julkaiseman kyselyn mukaan joka kymmenellä pojalla ei ole yhtään tosiystävää. Tämä on huolestuttavaa. Luottamuksellisimmat ja kestävimmät ystävyyssuhteet luodaan usein juuri nuoruudessa.</p><p>Siinä missä joka kymmenes poika on vailla ystävää, puuttuu monelta nuorelta harrastus, sellainen, jonka parissa voi purkaa energiaa, oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin. Kaupungin taholta nuorten liikunta- ja taideharrastuksia tuetaan avustusten muodossa.</p><p>Kuluvalle vuodelle kulttuuri ja kirjastolautakunta myönsi taiteen perusopetukselle 300&nbsp;000 euron lisärahan. Tavoitteena on saada 600&ndash;700 uutta nuorta taideharrastusten pariin. Mielestäni kohta alkavalla valtuustokaudella on perusteltua panostaa nuorten liikunta- ja taideharrastusten tukemiseen. Erityisenä painopisteenä alueet, joilla lapset ja nuoret harrastavat keskimääräistä vähemmän. Pienillä lisäpanostuksilla voidaan lisätä merkittävästi nuorten hyvinvointia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään vietetään kansainvälistä rakastavaisten päivää, joka tosin Suomessa tunnetaan ystävänpäivänä. Hyvä ystäväni, pappi, totesi tämän mahdollisesti johtuvan siitä, että niin moni suomalainen parisuhde on päätynyt platoniselle tasolle. Tiedä sitten, ehkä näin on.

Vietettiin tätä päivää sitten rakastavaisten tai ystävien päivänä, sosiaalinen kanssakäyminen rikastuttaa kenen tahansa elämää. Luottamukselliset suhteet luovat vahvan perustuksen. Vähäinen sosiaalinen verkosto ja ystävien puute voi sen sijaan erkaannuttaa yhteiskunnasta.  Luonnollisesti politiikan keinoin ei ole mahdollista eikä pidä ohjata sitä, kuka on kenenkin kanssa. Näin on ehkä tapahtunut eräissä kommunistista diktatuuria harjoittaneissa valtioissa.

Sen sijaan politiikan keinoin on mahdollista kohdentaa resursseja ja luoda työkaluja, jotka mahdollistivat sosiaalisemman ja ystävällisemmän yhteiskunnan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syksyllä 2015 julkaiseman kyselyn mukaan joka kymmenellä pojalla ei ole yhtään tosiystävää. Tämä on huolestuttavaa. Luottamuksellisimmat ja kestävimmät ystävyyssuhteet luodaan usein juuri nuoruudessa.

Siinä missä joka kymmenes poika on vailla ystävää, puuttuu monelta nuorelta harrastus, sellainen, jonka parissa voi purkaa energiaa, oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin. Kaupungin taholta nuorten liikunta- ja taideharrastuksia tuetaan avustusten muodossa.

Kuluvalle vuodelle kulttuuri ja kirjastolautakunta myönsi taiteen perusopetukselle 300 000 euron lisärahan. Tavoitteena on saada 600–700 uutta nuorta taideharrastusten pariin. Mielestäni kohta alkavalla valtuustokaudella on perusteltua panostaa nuorten liikunta- ja taideharrastusten tukemiseen. Erityisenä painopisteenä alueet, joilla lapset ja nuoret harrastavat keskimääräistä vähemmän. Pienillä lisäpanostuksilla voidaan lisätä merkittävästi nuorten hyvinvointia.

]]>
0 http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231445-ystavyys-kantaa-harrastustoiminta-kannattaa#comments Harrastukset Helsingin kunnallispolitiikka Kulttuuripolitiikka Kunnallisvaalit 2017 Liikunta ja terveys Tue, 14 Feb 2017 04:26:47 +0000 Timo Vuori http://timovuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231445-ystavyys-kantaa-harrastustoiminta-kannattaa