timovuori

Keskuspuisto voidaan säästää

  • Keskuspuisto voidaan säästää

Olen aikaisemmin käsitellyt Keskuspuistoa Pohjois-Haaga Seuran juhlakirjassa 2015 ja viime syksynä julkaisemassani blogissa. Aihe on sen jälkeen pysynyt pinnalla, ja vaalien lähestyessä on paikallaan muistuttaa mahdollisuuksista.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi yleiskaavan viime syksynä. Lainvoiman yleiskaava saanee vuoden 2018 aikana. Yleiskaavassa on varauduttu nopean väestönkasvun skenaarioon. Nopean kasvuarvion mukaan Helsingin väkiluku on vuosisadan puolivälin paikkeilla 860 000 asukasta, siis reilusti yli 200 000 ihmistä enemmän kuin nyt.

Mahdollistaa hyviä ja huonoja asioita  

Yleiskaava on ennen kaikkea mahdollistaja. Se mahdollistaa hyviä ja huonoja asioita. Hyvä asia on se, että kaupunki varautuu yleiskaavalla nopeaan väestönkasvuun ja pyrkii tekemään kaupungista houkuttelevan. Huono asia on se, ettei kaikkea ole mietitty aivan loppuun asti. Mikäli yleiskaava saa sellaisenaan lainvoiman, mahdollistaa se Keskuspuiston merkittävän harventamisen siten, että kapeimmasta kohdasta se olisi enää noin 200 metriä leveä.

Yleiskaava mahdollistaa Keskuspuiston harventamisen sekä itä-länsi- että etelä-pohjoissuunnasta. Mahdollisuus ei tarkoita vielä toteutumista. Lopullisesti rakentamisen suuntaviivat vedetään asemakaavoituksen aikana. Eikä asemakaavoitus oli vielä lopullinen naula Keskuspuiston arkussa.

Virkistysalueiden merkitys

Olen monesti kuullut sanottavan, että yläilmoista Helsinki on vihreä ja metsäinen kaupunki. Miksi siis suojella yksittäisiä puistoalueita, kun kaikkialla näyttää olevan vihreää. Vehreys selittynee varmasti paljon omakotitaloalueilla ja 1950- ja 1960-luvuilla rakennetuilla kaupunginosilla. Tällöin keskeisenä ajatuksena oli rakentaa puistomaisia kaupunginosia, sellaisia kuin esimerkiksi Pohjois-Haaga tai vanha Herttoniemi. Asuntojen lisäksi ympäristö tarjosi väljyyttä ja vehreyttä. Se oli iso vastakohta aikaisempaan, jolloin moni perhe oli asunut ahtaammin kantakaupungissa. Puistomaisesta miljööstään huolimatta asukastiheys on esimerkiksi Pohjois-Haagassa korkeampi kuin monessa muussa lähempänä ydinkeskustaa sijaitsevassa kaupunginosassa.

Puistoalueet ovat osa Helsingin kaupunkikuvaa. Tärkeimpien joukossa on Keskuspuisto. Se on Helsingin merkittävin liikunta- ja ulkoilupaikka. Keskuspuisto on ainutlaatuinen puistoalue kirjaimellisesti keskellä kaupunkia. Se on tärkeä ulkoilualue sen laidoilla asuville ihmisille kantakaupungista aina Tuomarinkylään tasalle asti. Puistossa pyöräillään, lenkkeillään, ulkoillaan, meditoidaan, ratsastetaan, viljellään, tehdään työmatkoja ja lumisina talvina hiihdetään. Se on monessa käytössä. Puiston vahvuus on sen metsäisyys ja laajuus sekä monipuoliset urheilumahdollisuudet.  

Virkistyskäytön lisäksi Keskuspuistossa sijaitsee historiallisesti merkittäviä linnoituslaitteita ja tykkiteitä, unohtamatta alueen luontoarvoja.

Muualla Euroopan tai Yhdysvaltain metropoleissa keskeiset viheralueet ja puistot säästetään virkistyskäyttöön, koska niiden merkitys ymmärretään. Tämä ei kuitenkaan estä kaupunkeja kasvamasta, joten miksi se olisi este Helsingille. Olkaamme eurooppalainen kulttuurikaupunki.

Keskuspuiston karsimisen sijaan järkevämpää on kehittää puistoaluetta. Yksi tällainen toimenpide voisi olla Haagan puron elävöittäminen. Keskuspuisto on jo nyt Helsingin suosituin liikuntapaikka. Tämä antaa hyvät eväät jatkaa Keskuspuiston kehittämistä liikunta- ja virkistyspuistona.

Aikaväli ja kustannukset

Yleiskaava tähyää vuosisadan puoliväliin. Tässä välissä ehtii tulla vielä uusia osayleiskaavoja, ehkä uusi yleiskaava. Tilanteen kokonaiskuva päivittyy sen mukaan, miten Helsingin väkiluku kehittyy ja kuinka paljon täällä on yritystoimintaa. Teknologian ja tekniikan kehitys vaikuttaa sekin kaupunkikuvaan ja sen muuttumiseen.

Kaupunkisuunnittelussa aikaväli on helposti vuosikymmeniä. Hyvä esimerkki on metrolinja, josta alettiin keskustella 1950-luvulla. Ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1982. Tällöinkään kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet, mistä esimerkkinä on Munkkivuoren ostoskeskuksen keskeneräinen metroasema. Tiettävästi Länsimetro valmistuu jossain vaiheessa.

Vieläkin tunnetumpia toteutumattomia suunnitelmia ovat Eliel Saarisen laatima kaupunkisuunnitelma tai Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelma, jotka vain pienin osin ovat toteutuneet.

Suuret hankkeet vaativat paljon rahaa. Siihen moni hanke myös kaatuu. Bulevardisoinnin kohdalla on hyvä muistaa, että Hämeenlinnan-, Tuusulan- ja Lahdenväylä ovat valtion omaisuutta. Tiet pitää ensin ostaa valtiolta. Velkainen valtio tuskin antaa mitään ystävän alennusta.

Helsingissä on tilaa  

Ennen kuin kaupunki ostaa markkinahintaan väylät ja rakennuttaa tukkoon sisääntulo- ja menoväylät, kannattaa pohtia vielä kerran tai kaksi.

Helsingissä on tilaa. Tällä hetkellä väkiluku on noin 635 000 asukasta ja kaupungin pinta-ala on yli 200 neliökilometriä. Jo pelkästään näiden lukujen valossa on selvää, että tärkeät puistoalueet, sellainen kuin Keskuspuisto, voidaan säästää.

Mikäli kuitenkin kaupungin väestö kasvaa huimaa vauhtia, voidaan voimme silti säästää puistoalueet. Siihen on yksinkertainen ratkaisu. Rakennetaan ylöspäin. Näin tehdään muualla. Miksei neljän kerroksen sijasta rakennetta seitsemän kerrosta.

Toinen kysymys on se, onko bulevardisointi välttämättömyys. Esimerkiksi Yhdysvaltain Bostonissa pääsee moottoritien kaltaisia väyliä pitkin ajamaan aivan ydinkeskustan tuntumaan asti. Tämä ei ole estänyt kaupunkia kasvamasta ja houkuttelemasta parhaimpia osaajia huippuyliopistoihinsa. Esitin jo viime syksynä ratkaisun, mikäli bulevardisointi on välttämättömyys: linjataan bulevardi Nuijamiestentietä mukaillen.

Lopuksi

Yleiskaavakeskustelun yhteydessä painopiste näytti keskittyneen kahteen teemaan: jalalla ja pyörällä liikkujiin sekä muuttajiin. Välillä tuntui unohtuneen eräs tärkeä ryhmä: helsinkiläiset. He, jotka täällä jo ovat, he tietävät, millainen on viihtyisä Helsinki.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat