timovuori

Eiliseen ei ole paluuta, huomisen mahdollisuuksiin kannattaa tarttua

Viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana olemme saaneet lukea uutisista Donald Trumpin edesottamuksista, Brexitistä ja demokratian kriisistä. Osa kokee tapahtuneet positiivisena mahdollisuutena, mutta moni on huolestunut kehityksestä, minne olemme matkalla. Yhden tulkinnan mukaan taustalla on länsimaisen keskiluokan kriisi, huoli tulevasta. Protestivaalien yhtenä kärkenä tuntuu olevan ajatus, että voisimme palata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn tilaan, jolloin vallitsivat toisenlaiset olosuhteet.

Ihmisen luontaisena piirteenä näyttää olevan luontainen pyrkimys tehdä elämästä helpompaa. Se tarkoitti pyörän keksimistä joskus vuosituhansia sitten, mikä helpotti liikkumista ja rakentamista. Lähempänä aikaamme, erityisesti 1800-luvulta eteenpäin, teollistumisen myötä moni ala on kokenut murroksen. Höyrykone ja sittemmin polttomoottorit helpottivat entisestään liikkumista, rakentamista ja maanviljelyn harjoittamista, mutta siinä ohessa hevosten lisäksi väheni ruumiillisen työvoiman tarve. Kemiallisen värjäyksen myötä pystyttiin tuottamaan nopeasti suuria määriä tasalaatuisesti värjättyjä kankaita. Sen seurauksena värjärien käsityöläisammatti hävisi kokonaan.

Eräs tämän ajan helppouden ilmentymiä on verkkokauppa. Voimme tilata vaivattomasti ja nopeasti omalta kotikoneelta tuotteet, jotka toimitetaan toiselta puolelta maailmaa kotiovellemme ilman että meidän tarvitsee vierailla kaupassa. Helppouden ohella hinta versus laatu määrittää valintojamme. Suuret massat määrittävät lopulta sen, missä, miten ja mitä tuotteita valmistetaan.

Kaikille muutos ei kuitenkaan ole sopinut. Vastustajia ovat olleet ne, jotka ovat kokeneet hävinneensä muutoksen seurauksena. Brittien saarilla koettiin sen seurauksena levottomuuksia 1800-luvulla. Protestit kohdistuivat teollisuuslaitoksiin, joiden jalkoihin käsityöläiset kokivat jääneensä. Suomessa toisen maailmansodan jälkeen teollistuminen pääsi kunnolla vauhtiin ja kaupungistuminen kiihtyi. Tämä ei sopinut kaikille, ei etenkään autioituvalle Suomelle, jonka protestiäänet kanavoituivat SMP:lle.

Mitalilla on kääntöpuoli. Vaikka osa on kokenut hävinneensä, paljon uutta on tullut tilalle. Viimeisen 100 vuoden aikana tämä on Suomen kohdalla tarkoittanut lukuisia uusia ammatteja ja mahdollisuuksia. Samoin kehityksen myötä elintaso on paljon korkeampi kuin kolme tai neljä sukupolvea sitten.

Mennyt ei kuitenkaan koskaan ole tae tulevasta. Nyt näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että keskiluokan ja jopa ylemmän keskiluokan elintaso on uhattuna tekoälyn ja robotiikan myötä. Olen kuitenkin luottavainen, että ihmisten tekemää työtä tarvitaan jatkossa, mutta sen esteenä voi olla jäykkä yhteiskunta, joka ei sopeudu nopeasti muuttuvaan ympäristöön.

Melkoisella varmuudella lähimpien vuosikymmenien aikana poistuu lähes tai kokonaan kokonaisia ammatteja. Tämä tarkoittaa sitä, että uudelleen koulutuksen tulee olla joustavaa, jotta ihmiset voivat kouluttautua nopeasti uusiin ammatteihin, sellaisiin, joihin on tarvetta. Samoin koulutuksen saralla aloituspaikkoja pitää pystyä painottamaan tarpeen mukaan nykyistä nopeammin, joustavammin ja ennakoiden. 

Mielestäni Suomen kohdalla on paljon mahdollisuuksia, joita ei ole toistaiseksi hyödynnetty riittävällä painolla. Hyvä esimerkki on matkustaminen. Erityisesti Aasiassa on kasvava joukko maksukykyisiä ihmisiä, jotka haluavat nähdä maailmaa.

Terveysteknologiasta on puhuttu paljon, viimeksi sen tuomat mahdollisuudet nosti esille Nokian toimitusjohtaja. Ehkä jo lähitulevaisuudessa terveysteknologian avulla voidaan ehkäistä sairauksia ja sairaskohtauksia, samalla Suomen kohdalla on mahdollista karsia suuria terveyskuluja.

Haasteita on, mutta eilisen sijasta kannattaa tarttua huomisen mahdollisuuksiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kävin juuri katsomassa elokuvan Passenger`s. Siinä syväunta nukkuvat matkustajat olivat matkalla utopiaan. Kaksi tuhansista heräsi kuitenkin kesken matkan, toivoakaan asetetusta päämärästä, elinikä ei riittänyt. Niinpä he monia ongelmia setvittyään tekivät aluksesta itselleen mieluisan kodin.

Tässä oli mainio metafora maapalloalukseen. Olemme jo perillä, eikä muuta ole. Sopeudutaan sopuisaan kanssakäymiseen, meidän on muutettava ajatteluamme, ja sitä kautta sopeutua, osaamme, yhtenä aluksen eläinlajina miljoonista ;D

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Eiliseen ei ole paluuta, huomisen mahdollisuuksiin kannattaa tarttua"

Tämä nyt kai on itsestäänselvää, kyse on vain kumpi voittaa globalisaatio vai lokalisaatio. Suomi on vain hävinnyt globalisaatiossa eikä mitään valoa ole näkyvissä tunnelin päässä.

Toimituksen poiminnat