timovuori

Guggenheim kuohuttaa tunteita

Viimeisen kahden viikon aikana on taas vaihteeksi tuntunut välillä siltä, ettei Helsinkiin mahdu muuta poliittista keskustelua kuin Guggenheim. Poliittinen draama huipentuu – tällä kertaa –  kaupunginvaltuuston kokoukseen keskiviikkona 30.11... Mitä olen itse seurannut keskustelua, niin sekä poliitikkojen kuin kommentaattoreiden piirissä on lausuttu varsin kirjavasti erilaisia kommentteja puolesta ja vastaan. Paljon on tunnetta mukana. Ehkä näin kuuluukin tapahtua, onhan kysymys kulttuurista.

Eräs keskeinen aihe on ollut Guggenheimin rahoitus. Nykyisessä suunnitelmassa korostuu ensisijaisesti Helsingin raha, jonka rinnalla olisi yksityistä rahaa. Tähän mennessä Guggenheim on kerännyt kiinteistöinvestointiin yksityistä rahaa 15 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi Guggenheimin Helsingin Tukisäätiö on kerännyt lahjoituksin lisenssimaksuun tarvittavat 18,4 miljoonaa euroa (tämä ja edellinen lause päivitetty 26.11.2016 klo 17.45). Se on paljon suomalaisessa mittakaavassa. Vertailukohteita löytyy muutamia, kuten Tanssin talo -hanke, joka sai 15 miljoonaa euroa Aatos ja Jane Erkon säätiöltä. Säätiö edellyttää, että toisen puolikaan menoista kustantaa Helsingin kaupunki ja valtio. Hanke nytkähti eteenpäin juuri Erkon säätiön ansiosta. Amos Anderssonin säätiön projekti Lasipalatsilla on omaa luokkaansa.

Tosiasia on kuitenkin se, että lähes kaikki merkittävät kulttuurihankkeet – rakennusprojektit – toteutetaan Suomessa valtion ja kuntien rahoittamana. Millainen Helsinki olisi, jos tänne ei olisi rakennettu viimeisen 25 vuoden aikana uutta oopperataloa, Musiikkitaloa, saati sitten kunnostettu vanhoja rakennuksia uuteen käyttöön, kuten esimerkiksi Kaapelitehdasta. Parhaillaan rakennetaan uutta Keskustakirjastoa. Päivitetyn arvion mukaan Keskustakirjastossa asioi 10 000 ihmistä päivässä. Vielä kolme vuotta sitten arvio oli 6 000 asiakaskäynnin paikkeilla per vuorokausi. Ilman jo aikaisemmin valmistuneita tai nyt käynnissä olevia rakennushankkeita Helsinki olisi henkisesti paljon köyhempi kaupunki. Kaupunki-ilme on samoin eräissä paikoissa muuttunut parempaan suuntaan, osittain kiitos kulttuurin. Vain 20 vuotta takaperin Musiikkitalon paikalla sijaitsivat vanhat makasiinit. Yleisilme muistutti epämääräistä takapihaa, sellaista jonne autonromut jätetään ruostumaan.

Päätöstä Guggenheimia tehdessä on siis hyvä muistaa, ettei elävää kulttuuria voi tässä mittakaavassa olla ilman julkista rahaa. Onneksi viimeisten vuosien aikana on herätty siihen, että yksityisellä rahoituksella voidaan ainakin osittain rahoittaa julkisia kulttuurihankkeita. Verotusta tulee edelleen kehittää suuntaan, joka suosii yksityisiä lahjoituksia.

Julkisessa keskustelussa ihmetystä ja närkästystä on herättänyt Guggenheimille kaavailtu tontti Kauppatorin kupeesta. Itse asiassa kaupungista löytyy aika paljon toimijoita, joiden toimitilat ovat käytännössä ilmaisia. Näin siksi, koska kunta tai valtio tukee toimintaa avustusten kautta.

Guggenheim-keskustelun yhteydessä Helsinkiä on verrattu maailman suuriin metropoleihin, sellaisiin kuin New York tai Pariisi. On selvää, ettei tällainen vertailu ole mielekästä, muttei Helsinkiä sovi kulttuurikaupunkina verrata Kouvolaan tai edes Tampereeseen. Luonnollinen vertailukohta on Tukholma ja Kööpenhamina, miten näissä kaupungeissa on kehitetty ja kehitetään parhaillaan kulttuuritarjontaa.

Päätöstä Guggenheimia tehdessä on siis hyvä muistaa, ettei elävää kulttuuria voi tässä mittakaavassa olla ilman julkista rahaa, ei ainakaan tällä hetkellä. Onneksi viimeisten vuosien aikana on herätty siihen, että yksityisellä rahoituksella voidaan ainakin osittain rahoitta julkisia kulttuurihankkeita. Verotusta tulee edelleen kehittää suuntaan, joka suosii yksityisiä lahjoituksia.

Lopulta on kysymys siitä, halutaanko ylipäätänsä investoida kulttuurihankkeeseen vähintään 80 miljoonaa euroa, ottaa riski. Ainakaan toistaiseksi vastaan ei ole tullut muita vaihtoehtoja Guggenheimille, ei ainakaan sellaisia, joissa olisi mukana yksityistä rahaa. Mikäli Guggenheim-hanke kaatuu valtuustossa, on hyvin epätodennäköistä, että Helsinki investoisi johonkin toiseen kulttuurihankkeeseen vastaavan summan. Ei ainakaan lähivuosien aikana.

Olennaista on myös arvioida vaikuttavuutta koko kaupungin kannalta, miten kyseinen hanke tavoittaa ihmiset täällä ja muualla, ja miten Guggenheim täydentäisi kaupungin kulttuuritarjontaa kokonaisuudessaan. Vähäinen kysymys ei ole sekään, onko suunniteltu paikka sopiva Guggenheim-museolle.

 

Timo Vuori

Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varapuheenjohtaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Miksi sitä pitää olla tässä mittakaavassa. Turhantärkeiden kuoharipaikkoja on nyttenkin jo paljon. Kuukkeli voi roudaa töhrityt tapettinsa niihin, ei ne omaa taloa vaadi. Vai meneeko kuukkelin näyttely pilalle jossain Kiasmassa? Rahvaan haju tarttuu?

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Liberaalipuolueen Helsingin piirin ohjelmasta:

"Guggenheim on malliesimerkki hankkeesta, jossa pienen, mutta vaikutusvaltaisen piirin tavoitteiden saavuttamiseen pyritään saamaan julkista rahoitusta. Museota ei pidä rahoittaa julkisista varoista, ja tontista pitää pyytää markkinavuokra. Kalliiden monumenttien sijaan Helsingin on syytä panostaa luonnonläheisyyteen, retkeilyyn ja asukkaiden viihtyvyyteen, mitkä ovat kilpailuvaltteja verrattuna muihin Euroopan pääkaupunkeihin."

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Siinäpä se ongelma juuri onkin. Miksi Helsingin (tai valtion) pitäisi panostaa ulkomaisen säätiön yritykseen? Kiasma on ymmärtääkseni juuri modernin taiteen museo. Silloinhan pitäisi panostaa siihen, että Kiasma pystyy tuottamaan wau-tason näyttelyitä, joita tullaan katsomaan ympäri Euroopan.

Minusta sen, joka laittaa suurimman panoksen hankkeeseen, tulisi saada myös suurin valta hankkeen hallintoon ja toimintaan. Guggenheim ei panosta oikeastaan lainkaan. Sen sijaan ottaa franchising periaatteella varmaa tuottoa ja lisäksi hallitsee toimintaa. Olen sen verran ollut jenkkien kanssa tekemisissä, että heidän kanssaan ei kannata tehdä mitään muuta kuin täysin vedenpitäviä sopimuksia, jossa oma selusta on turvattu sataprosenttisesti.

Taisto Pihlajamaa

Harvoin olen nähnyt löysempää tekstiä kuin tässä ja nyt. Sanoja peräkkäin, ilman ajatusta.
Esimerkkejä:
"Verotusta tulee edelleen kehittää suuntaan, joka suosii yksityisiä lahjoituksia."
Että mitä? Edelleen? Ja että suosia yksityisiä lahjoituksia. No kukapa niitä ei suosisi. Senku. Tarkoitukseen mihin tahansa.

"Ainakaan toistaiseksi vastaan ei ole tullut muita vaihtoehtoja Guggenheimille, ei ainakaan sellaisia, joissa olisi mukana yksityistä rahaa."
Onko joku sellaisia vaihtoehtoja, siis vaihtoehtoja!, kaivannut. Tällä saralla on jo perusta olemassa, alustoja riittää. Pienten yksityisten rahojen tyrkytysten motiiveista on ollut jo puhetta aiemmin. Ennen poika osasi panna koukkuun madonkin kalan toivossa.

"Mikäli Guggenheim-hanke kaatuu valtuustossa, on hyvin epätodennäköistä, että Helsinki investoisi johonkin toiseen kulttuurihankkeeseen vastaavan summan."
Tämä väite on niin täynnä klassisia "joko-olet-lopettanut-hakkaamasta-vaimoasi" -tyyppisiä huokailuja, että kommentointitila tässä ja nyt ei riitä. Kirjoittajan auguuritaitoja rohkenen eppäellä myös.

Summa summarum,
suomalaisetkin tarvitsevat kulttuuria. Siitä on pidettävä huolta, edelleenkin, kuten on tehty, ja Helsinki myös. Amerikkalais-sionistisen rahafirman tukeminen siihen kontekstiin ei kuulu.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Hattua kuitenkin nostan avaajalle. Melkoista kuolemanhalveksuntaa tai donquijote kaltaista ihanteiden puolustajan mieltä pitää löytyä että tähän guggenheim taistoon suuren yleisön kanssa käy. Tällaista kamppailua ei huutoäänestyksellä voi voittaa.

Matti Lähderanta

"Maailmassa on kymmeniätuhansia taidemuseoita, joiden joukosta Guggenheim sijoittuu modernin ja nykytaiteen museoiden ehdottomaan kärkijoukkoon. Viime vuosina Guggenheim on osoittanut voimakasta taiteellista uusiutumiskykyä, sen osaaminen ja brändi ovat johtavien kansainvälisten museoammattilaisten mukaan entisestään vahvistuneet. Guggenheimilla on vahva suhde taiteilijakenttään ja yleisöön. Osana Guggenheim-verkostoa Helsinki ja Suomi nousisivat globaalin museokentän raskaaseen sarjaan".

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Vuori: "Lopulta on kysymys siitä, halutaanko ylipäätänsä investoida kulttuurihankkeeseen vähintään 80 miljoonaa euroa"

Lopulta on kysymys siitä, halutaanko Helsinkiin sellaista kulttuuria, josta ei tiedetä muuta kuin osa sen ulkoisista puitteista. Toisin sanoen: halutaanko ostaa sika säkissä?

Toivottavasti helsinkiläiset ovat jo saaneet tarpeekseen kulttuurin nimissä myytävistä seinistä ja koreista käärepapereista, kun sisällöstä ei ole muuta tietoa kuin Guggenheimin näyttelyt muualla – eikä niissä ole enimmäkseen ollut hurraamista. Siitä asiasta – olennaisimmasta – Guggen puolustajat eivät välitä kertoa, tai edes itse tietää.

Koko G-keskustelu pyörii vain brändin, rahan ja seinien ympärillä. Sisällöstä viis.

Toimituksen poiminnat